Alku itkujen ja ahdistuksen jälkeen tuntui kuin päässä olisi tuullut. Ikään kuin lentäisi, oli kevyt olla ja odotukset korkealla. Ehkä ero oli vapauttava asia minullekin. Eräs ystäväni sanoi minut nähtyään pian eron jälkeen: ”hei, näytät kovin vapautuneelta!”. Mietin että mitä hittoa, ei tunnu siltä ollenkaan, minut on jätetty, minä olen UHRI ja ahdistunut. Haluan surra rauhassa. Ehkä nautin hetkellisesti uhriutumisesta.

Kun olin tarpeeksi ryvennyt ja rämpinyt omassa säälissäni tuli aika lähteä zsekkaamaan paikallinen yöelämä ensimmäistä kertaa vapaana naisena, voi sitä jännityksen ja odotuksen määrää. Nimittäin olin varma, että jotain vientiä voisi olla, on sitä ennenkin ollut. Vähintäänkin olen ollut kovassa huudossa kebsu-jonossa, jos kukaan muu ei ole tarttunut matkaan, tittelillä ”yön viimeinen kylmä”. Ilmeisesti jo silloin olen näyttänyt epätoivoiselta (palaan tähän vielä myöhemmin), mutta se on ollut varmaankin epätoivoista nälkää, jonka urokset ovat tulkinneet väärin.

Ei muuta kuin Alkosta syväkyykyllä joku erinomainen viini ja kaverille valmistautumaan illan ja yön pimeiden tuntien koitokseen. Samalla kuin fiksattiin naamaa, pörröä, tuoksuja ja ulkoasuja viimeisen päälle, kävimme keskusteluja illan säännöistä ja kuinka toimimme, jos saamme jonkun narrattua matkaan. Yhteinen koodisto aina käsimerkkeihin asti oli sovittuna kun marssimme ylväästi kaupungin kovimpaan menomestaan.

Ensimmäinen huomio: ei ihmisiä missään. Oliko tämä huono aika tulla jätetyksi? Kaikki viettää tipatonta tammikuuta. Olisiko kuntosaleilla paremmat markkinat? Toinen huomio: lukeeko otsassani ”juuri eronnut” tai ”epätoivoinen sinkku”. Mitä hittoa, ennen miehet tulivat juttelemaan iskeäkseen ja sai olla kertomassa että olen varattu, nyt on tapahtunut kummallinen muutos siihen. Eritänkö jotain epätoivoisen laastarisuhteen-etsijä tuoksua, jonka miehet vaistoavat primitiivisesti? Katselenko himoiten kaikkia miehiä tiedostamattani näyttäen pelottavalta sarjamurhaajalta, joka smyygailee baarin pimeimmästä nurkasta pyörittäen samalla sormea pitkin viinilasin ohutta reunaa?

Sanomattakin selvää, että kotiin lähdettiin kebsujonon kautta. Yksin. Vuotta on vielä jäljellä, en aio vielä vaipua epätoivoon!