Alku itkujen ja ahdistuksen jälkeen tuntui kuin päässä olisi tuullut. Ikään kuin lentäisi, oli kevyt olla ja odotukset korkealla. Ehkä ero oli vapauttava asia minullekin. Eräs ystäväni sanoi minut nähtyään pian eron jälkeen: ”hei, näytät kovin vapautuneelta!”. Mietin että mitä hittoa, ei tunnu siltä ollenkaan, minut on jätetty, minä olen UHRI ja ahdistunut. Haluan surra rauhassa. Ehkä nautin hetkellisesti uhriutumisesta.

 

Kun olin tarpeeksi ryvennyt ja rämpinyt omassa säälissäni tuli aika lähteä zsekkaamaan paikallinen yöelämä ensimmäistä kertaa vapaana naisena, voi sitä jännityksen ja odotuksen määrää. Nimittäin olin varma, että jotain vientiä voisi olla, on sitä ennenkin ollut. Vähintäänkin olen ollut kovassa huudossa kebsu-jonossa, jos kukaan muu ei ole tarttunut matkaan, tittelillä ”yön viimeinen kylmä”. Ilmeisesti jo silloin olen näyttänyt epätoivoiselta (palaan tähän vielä myöhemmin), mutta se on ollut varmaankin epätoivoista nälkää, jonka urokset ovat tulkinneet väärin.

 

Ei muuta kuin Alkosta syväkyykyllä joku erinomainen viini ja kaverille valmistautumaan illan ja yön pimeiden tuntien koitokseen. Samalla kuin fiksattiin naamaa, pörröä, tuoksuja ja ulkoasuja viimeisen päälle, kävimme keskusteluja illan säännöistä ja kuinka toimimme, jos saamme jonkun narrattua matkaan. Yhteinen koodisto aina käsimerkkeihin asti oli sovittuna kun marssimme ylväästi kaupungin kovimpaan menomestaan.

 

Ensimmäinen huomio: ei ihmisiä missään. Oliko tämä huono aika tulla jätetyksi? Kaikki viettää tipatonta tammikuuta. Olisiko kuntosaleilla paremmat markkinat? Toinen huomio: lukeeko otsassani ”juuri eronnut” tai ”epätoivoinen sinkku”. Mitä hittoa, ennen miehet tulivat juttelemaan iskeäkseen ja sai olla kertomassa että olen varattu, nyt on tapahtunut kummallinen muutos siihen. Eritänkö jotain epätoivoisen laastarisuhteen-etsijä tuoksua, jonka miehet vaistoavat primitiivisesti? Katselenko himoiten kaikkia miehiä tiedostamattani näyttäen pelottavalta sarjamurhaajalta, joka smyygailee baarin pimeimmästä nurkasta pyörittäen samalla sormea pitkin viinilasin ohutta reunaa?

 

Sanomattakin selvää, että kotiin lähdettiin kebsujonon kautta. Yksin. Vuotta on vielä jäljellä, en aio vielä vaipua epätoivoon!

Olen 30 vuotta lähentelevä juuri pitkästä parisuhteesta potkut saanut nainen. Potkujen syynä taisi olla sekä tuotannolliset- että taloudelliset syyt, sekä jatkuva myöhästely ja toimenkuvaan kuuluvien tehtävien laiminlyönti (yleisen järjestyksen ylläpito, ruokahuolto, yhteisen ajan järjestäminen, läheisyys yms.). Tällä hetkellä olen siis freelancerina liikenteessä, etsien –epätoivoisesti- uutta ”työnantajaa” ja tästä seikkailusta haluan pitää kirjaa pääsääntöisesti itselleni ja muille kohtalotovereille tai jopa niille, jotka etsivät piristystä omaan pitkään suhteeseensa kun Salatut Elämät on tauolla ja kaikki Harlequin-pokkarit ja Fifty Shades of Greyt on kahlattu moneen kertaan läpi.

 

Tähän nuoreen ikään mennessä olen ollut pelkästään muutamassa pidemmässä parisuhteessa, joista tämä viimeksi päättynyt on ollut pisin ja ehdottomasti haastavin eron kannalta. Myös opettavin ja raastavin. Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen tajunnut että aamuisin ja iltaisin peilistä katsoo takaisin nainen, joka ei osaa olla yksin. Laskemalla 1 + 1 päädytään tilanteeseen, joka tarkoittaa sitä, että olen missannut kaiken mitä kutsutaan ”villiksi nuoruudeksi”.

 

 

Nyt on aika ottaa menetetyt vuodet takaisin! Tuhannen vuodatetun kyyneleen ja itsesäälissä kieriskelyn jälkeen avautuivat silmäni ja näin asian aivan uusilta kannattimilta! Lainaan tässä kliseisesti erästä neroa tiedemiestä lähes sadan vuoden takaa: “When one door closes, another opens; but we often look so long and so regretfully upon the closed door that we do not see the one which has opened for us.” Joten nyt ei muuta kuin kurkkimaan erilaisista ja eri kokosista (Suomessa tosin taitaa ovetkin olla standardoitu tiettyyn kokoon) ovista sisään. Jonkun oven väliin voisi ehkä laittaa korkkaria..

 

Tervetuloa matkaani! Mitään suuria en itsetutkiskelultani lupaa, toivottavasti vuosi 2016 tuo tullessaan useita ovia ja niiden takana suuria seikkailuja.