Olen 30 vuotta lähentelevä juuri pitkästä parisuhteesta potkut saanut nainen. Potkujen syynä taisi olla sekä tuotannolliset- että taloudelliset syyt, sekä jatkuva myöhästely ja toimenkuvaan kuuluvien tehtävien laiminlyönti (yleisen järjestyksen ylläpito, ruokahuolto, yhteisen ajan järjestäminen, läheisyys yms.). Tällä hetkellä olen siis freelancerina liikenteessä, etsien –epätoivoisesti- uutta ”työnantajaa” ja tästä seikkailusta haluan pitää kirjaa pääsääntöisesti itselleni ja muille kohtalotovereille tai jopa niille, jotka etsivät piristystä omaan pitkään suhteeseensa kun Salatut Elämät on tauolla ja kaikki Harlequin-pokkarit ja Fifty Shades of Greyt on kahlattu moneen kertaan läpi.

Tähän nuoreen ikään mennessä olen ollut pelkästään muutamassa pidemmässä parisuhteessa, joista tämä viimeksi päättynyt on ollut pisin ja ehdottomasti haastavin eron kannalta. Myös opettavin ja raastavin. Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen tajunnut että aamuisin ja iltaisin peilistä katsoo takaisin nainen, joka ei osaa olla yksin. Laskemalla 1 + 1 päädytään tilanteeseen, joka tarkoittaa sitä, että olen missannut kaiken mitä kutsutaan ”villiksi nuoruudeksi”.

Nyt on aika ottaa menetetyt vuodet takaisin! Tuhannen vuodatetun kyyneleen ja itsesäälissä kieriskelyn jälkeen avautuivat silmäni ja näin asian aivan uusilta kannattimilta! Lainaan tässä kliseisesti erästä neroa tiedemiestä lähes sadan vuoden takaa: “When one door closes, another opens; but we often look so long and so regretfully upon the closed door that we do not see the one which has opened for us.” Joten nyt ei muuta kuin kurkkimaan erilaisista ja eri kokosista (Suomessa tosin taitaa ovetkin olla standardoitu tiettyyn kokoon) ovista sisään. Jonkun oven väliin voisi ehkä laittaa korkkaria..

Tervetuloa matkaani! Mitään suuria en itsetutkiskelultani lupaa, toivottavasti vuosi 2016 tuo tullessaan useita ovia ja niiden takana suuria seikkailuja.